30.4.2016

Kulttuuriero shokki munkkienkin kautta!




En ole ikinä ajatellut minkä takia en osta munkkeja kahviloissa Suomessa, mutta heti kun menen Bosniaan tai Kroatiaan, ostan niitä koko ajan. Itseasiassa, rupean ostamaan niitä automatkalla Bosniaan jo heti Puolassa. Se on vaan mennyt kotimaisuuden ja koti-ikävän piikkiin.

Nyt, ensimmäisen kerran munkkeja tehdessäni, vieressäni oli minun 15 v apulainen (haitta???) ja yhtäkkiä sain vastauksen, vaikka en kysynytkään mitään!

Ensimmäinen ongelma ilmestyi jo taikinantekovaiheessa:

 -         tytär: Etkö laita kardemummaa?
 -         äiti: No en, tietenkään! Laitan sitruunan kuorta.

 -         tytär: Miksi sitä?
-          äiti: Koska mummi aina teki niin.

Sitten jatkettiin taikinan sekoittamista.

-          tytär: Eikö taikina ole liian kovaa?

-          äiti: Ei ole! Jos taikina on pehmeä, se imee paljon öljyä.

-          tytär: Öljyä? Paistatko munkit öljyssä? Etkö ole ostanut kookosrasvaa?

-          äiti: En ole muuten ostanut. Enkä osta! Öljyssä paistaminen on terveellisempää ja munkit paremman makuisia.

Sitten alkoi kaulintavaihe.

-          tytär: Mitä sinä teet?

-          äiti: Kaulin taikinaa. Kuinka niin?

-          tytär: Minkä takia?

-          äiti: Miten muuten saan munkit muotoiltua?

-          tytär: Pyörittele pieniä palleroita.

-          äiti: ?????

-          tytär: Niin me teimme kotitaloustunnilla

-          äiti: Taidan jättää se oppitunnin väliin tällä kertaa. Katso nyt miten minä teen!

Katselun ja ihmettelyn jälkeen tuli paistoaika, öljyssä tietenkin.

-          tytär: Missä on sokeri?

-          äiti: Mikä sokeri?

-          tytär: Hienosokeri.

-          äiti:   Mitä varten?

-          tytär: Munkkeja pitäisi kuumana pyörittää sokerissa, heti valuttamisen jälkeen.

-          äiti: Minä en ainakaan pyöritä omia munkkejani missään naksuttelevassa hienosokerissa!

-          tytär: ???????

-          äiti: Siivilöin pinnalle tomusokeria!

-          tytär: No minä en syö niitä ollenkaan.

-          äiti: Miten vaan. Saat toki pyörittää itsellesi munkkeja hienosokerissa, ei se minua haittaa. Minä vaan en aio syödä niitä.

No tytär ei kuitenkaan käyttänyt hienoa sokeria ja loppujen lopuksi oli tyytyväinen minun valintaani. Minulle taas avautui vastaus miksi en syö munkkeja kahviloissa Suomessa.



Osan munkeista täytin, lasten toiveiden mukaan suklaalla ja toffeella, mutta osan niistä täytin sitruunatäytteellä ja vein työpaikalle kahvihuoneeseen. Kaikki olivat samaa mieltä niistä: erilaiset, mutta hyvät ja raikkaat. No sitäpä just!

Suunnittelin kotona illalla syöväni niitä pari, sitruunatäytteellä (kun se on vaan niin hyvää!), mutta kotona minua odotti yllätys! Mieheni, joka yleensä ei syö mitään makeaa, oli syönyt 4-5 munkkia ja sitruunatäyteputkilon tyhjäksi.

Menihän minulta hermot hetkeksi. Mutta Nutella pelastaa aina!



Haluatko itsekin kokeilla tehdä ja syödä munkkeja eteläiseen tapaan? Tässä sinulle ohje ja kuvat mistä näkee myös työvaiheet. Ihastut varmasti.

Jos kuitenkin haluat jotain erikoisempaa, kokeile tehdä wienermunkkeja. Minä täytin ne kinuskilla, mutta voit  laittaa niihin mitä vaan, oman maun mukaan.

2 kananmunaa
3 dl maitoa
100 g voita
1 pussi hiivaa
3 rkl sokeria
1 tl suolaa
yhden sitruunan raastettu kuori
650-700 g vehnäjauhoja

1 l öljyä (rypsi-, rapsi-, auringonkukka-, maissiöljy…)

tomusokeria

täytteeksi:
hilloa, Nutellaa… (minä sain testattavaksi DrOetkerin valmis muffinitäytteet, niissä on kätevä pursotussuutin)

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita puolet vehnäjauhoista, hiiva, suola, sokeri ja sitruunan kuori. Lisää maito, sulatettu voi ja kananmunat ja sekoita taikinaksi. Lisää vehnäjauhoja tarpeen mukaan. Taikina saa olla hieman kovempaa, sellaisena imee vähemmän öljyä (niin kuin sanoin jo tyttärelle). Peitä kulho leivinliinalla ja anna kohota kaksinkertaiseksi. Sekoita varovasti lusikalla vain sen verran, että taikina laske alas ja anna kohota vielä kerran.

Laita taikina jauhotulle työtasolle, vaivaa ilmakuplat pois ja anna levätä noin 15 minuuttia.


Kauli taikina 1 cm paksuksi levyksi ja leikkaa muotin tai lasin avulla 7-8 cm ympyröitä.


Anna niiden kohota 10 minuuttia, käännä ne nurinpäin ja anna kohota lisää 10 minuuttia.



Kuumenna öljy syvässä kattilassa  (noin 180 astetta) ja laita munkit yksi kerrallaan kattilaan.  Se puoli mikä oli päällimmäinen paistetaan ensin.


Paista 4 minuuttia ja käännä toiselle puolelle ja paista vielä 4 minuuttia.


Jos öljy on liian kuuma, munkit tummuvat liian nopeasti ja jäävät raa'aksi sisältä (eikä sisälläe muodostu ”täytetaskua”).

Jos öljy on liian kylmää, munkit imevät rasvaa.



SUUNTAA ANTAVA VINKKI!

Minulla on liesi asteikolla 1-9. Paistan munkkit 6:lla 2 minuuttia ja 5:lla 2 minuuttia.


VERTAILU:


BOSNIAN MUNKKI

BOSNIALAINEN LAPSI SYÖ BOSNIAN MUNKIN

TOINEN BOSNIALAINEN LAPSI SYÖ TOISEN BOSNIAN MUNKIN

KAKSI MUNKKIA (BOSNIALAISTA)

SUOMENKIELISEN BLOGIN KIRJOITTAJA (BOSNIALAISEN BLOGAAJA) SYÖ KAKSI MUNKKIA KERRALLA

... BOSNIAN KAHVIN KANSSA
EPILOGI:

Kulttuureissa on eroja.
Monikulttuurisuus ei ole haitallista.
Päinvastoin!!!

HAUSKAA  VAPPUA

26.4.2016

Hirssi-mustikkapuuro



Aamupuuro ei ole tyypillinen aamupala meillä. Itseasiassa ei meillä syödä paljon puuroa ollenkaan. 
Ainoa, mitä lapsuudesta muistan, oli maissipuuro. Maissijauhoista keitettynä ja sen päällä voita, kuumaa maitoa ja smetanaa. Ai miten ihanaa! 
Nopea puuro oli tehty maissisuurimoista ja se tunnetaan nimeltä polenta. Ei se ihan sama asia kuitenkaan ole, mutta puuroksi tarkoitettu polenta keitetään hieman löysäksi  (puuron koostumus!) ja sen päälle sitten lisätään voita, kuumaa maitoa ja smetanaa.
Riisipuuro ja mannapuuro meillä tunnetaan jälkiruokana. Niihin lisätään sokeria keiton aikana eikä suolaa lainkaan. Jäähdytetään jääkaapissa ja tarjoillaan jälkiruokana. Kuulostaako omituista? Varmasti kuulostaa! Ja ymmärrän. 

Muistan, kun vuonna 1996, Kontiolahdessa olin päiväkodissa harjoittelemassa. Se oli osa suomen kielen kurssia ja minut sijoitettiin neljäksi viikoksi päiväkotiin harjoittelemaan  suomen kielen puhumista. Ennen harjoittelua ehdin olla suomen kielen kurssilla 2 kuukautta ja muutenkin Suomessa 2 kuukautta ja 1 viikko. Voithan kuvitella miten hyvin pärjäsin 3-5 vuotiaiden lasten kanssa. Henkilökunta oli onneksi ihana ja osaa heistä osasi englantia, joten selvisin. Harjoittelijalle luonnollisesti kuului myös ruoka ja niin ensimmäiset  suomenruoka-annokset tuli maistettua päiväkodissa  (suomen kielen kurssi pidettiin Kansalaisopiston tiloissa, jossa ei ollut mahdollisuutta ruokailuun, joten kurssin aikana söimme omia eväitä).
En nyt rupea paljastamaan miltä maistui ensimmäinen annos makaronilaatikkoa päiväkodissa, sillä olen elänyt sotapäiviä milloin minulla ei ollut mitään muuta syötävää kuin pelkät makaronit suolavedessä, tai leipä ja Punaisesta Rististä saatu rasva (ghee) ja tunnen niitä kenellä ei ollut edes sitä. 
Mutta paljastan nyt teille miten iloinen olin, kun eräänä aamuna kävin hakemassa keittiöstä aamupuuron ja se olikin minun lempijälkkäriäni: ihana, makea riisipuuro. Tai ainakin minä uskoin niin.
Olin pikkusen yllättynyt, kun se oli kuumaa, mutta ajattelin, että se on vaan suomalaisten tapa. Ei se minullekaan ollut outoa, kun monesti olen syönyt sitä kuumana. Harvoin maltoin odottaa, että lempiruoka jäähtyy.

Katselin iloisia lasten kasvoja ja odotin rauhassa omaa vuoroni. Lapset ensin. Huomasin, että aikuiset laittoivat sokeria ja kanelia päälle => tosi outoa! No lähdin minäkin hakemaan sitä upeaa riisipuuroa ja tein päätöksen syödä vatsani täyteen. 
Se mitä tapahtui sen jälkeen kun laitoin ensimmäisen lusikallisen suuhuni on nähty monissa elokuvissa. Voi hyvänen aika. Yllätys oli shokin rajalla. Mikä pahempaa, en tajunnut silloinkaan, että se on vaan sellainen, vaan olin varma siitä, että keittiötäti oli vahingossa sekoittanut suola- ja sokeripurkit. Ja ihan niin kuin olisi tarkoitettu, että asia olisi vielä hauskempi, sinä päivänä töissä ei ollut ketään joka osasi englantia. Voit kuvitella miten hankala oli selittää suomen kielellä, miten keittiötäti on tehnyt virheen ja miten järkyttävää oli se, ettei kukaan muu valittanut kuin minä. Kukaan ei ymmärtänyt mikä minulle tuli ja minä en mitenkään voinut kuvitella, että riisipuuro kuuluu olla suolainen. En voi kuvitella vieläkään, mutta olen jo vuosien varrella tottunut.
Älä sitten ihmettele, jos aina silloin tällöin blogissani ilmestyy jonkinlainen makea puuro. Niin kuin esimerkiksi nyt.
Keitin hirssipuuron ja lopuksi tajusin, että en pysty syömään sitä ilman sokeria. Sinä ehkä voit, joten pääset nauttimaan oikein maukasta ja terveellistä puuroa sokerittomana. Tee oma valinta. Minun on hieman epäterveellinen.


neljälle:

1 l maitoa 
3 dl hirssin jyviä
1 vaniljatanko
2 rkl kookoshiutaleita
3 dl mustikoita
(1-2 rkl palmusokeria tai ripaus suolaa )

Päälle
mustikoita

Liota hirssiä vedessä hetken ja valuta siivilässä. Huuhtele juoksevan veden alla niin kauan, että vesi alkaa olla kirkasta. 
Keitä maito ja lisää siihen halkaistu vaniljatanko ja sen siemenet, kookoshiutaleet ja hirssin jyvät. Keitä miedolla lämmöllä 35 minuuttia. Lisää mustikat ja sekoita. Keitä vielä 5 minuuttia. Mausta puuro sokerilla tai suolalla. Anna seisoa kannen alla noin puoli tuntia. 
Tarjoa puuro mustikoiden kanssa.


19.4.2016

9v:n Disco-bileet –tunnelmia



Sunnuntaina juhlimme meidän 9 v prinsessan syntymäpäivää. Synttärit on tässä blogissa aina ollut iso juttu, kun bloggaaja-äiti yrittää toteuttaa kaikkia lasten toiveita, mahdollisuuksien ja kykynsä mukaan, tietenkin. Eikö juuri eräs synttärikakku tuonut tämän blogin pinnalle? Blogini oli vain kuukauden vanha (ja oli tarkoitettu pieneen piiriin työkavereita, reseptikirjaksi) kun Akvaariokakku herätti paljon huomioita ja blogini sai paljon lukijoita.

Sen jälkeen blogissa on  juhlittu paljon; olemme esteratsastaneet, syöneet oikeaa hevosta, lentäneet sateenkaaressa, tehneet vahingossa K-18 kakun 6v pojalleni, käyneet sirkuksessa, ilotulittaneet….. Minusta kaikkien aikojen kaunein oli Angry birds-juhla. Pojalle taas jäi Mine craft muistiin. Isommalla tytöllä oli kunnia saada minun voittajakakku synttärikakuksi….

Tänä vuonna pidettiin oikeat Discobileet. Vuokrasimme Kattilansillan nuorisotalon tiloja ja discolaitteita juhlia varten. Sieltä puuttui vain kakku ja koristeet. Tulossa oli koko luokka, vaikka käytännössä meni niin, että kaikki tytöt saapuivat, mutta pojista ei kuulunut mitään. Oma poikani ja hänen kaverinsa olivat ainoat miehet juhlissa. Ja tietenkin Nuorisotalon henkilökunnan puolesta Ajdin, joka oli varmistamassa, että juhlista tulee unohtumattomat.














Itselleni iski jonkinlainen paniikki, kun kaikki jäi viime tippaan, enkä olisi selvinnyt, ellei ystäväni Kaisa oli jättänyt  omia puuhiaan ja tullut minua auttamaan.

Hieno kattaus  ainakin syntyi helposti. Ihanan näköiset Cupcake aiheiset kertakäyttöastiat, pöytäliina ja ilmapallot on saatu Confetti.fi myymälästä. Oli tosi helppo ja kätevä istua tytön kanssa tietokoneen äärellä, selailla valikoimaa ja päättää mitä me haluamme. Samalla hioimme ideaa hauskannäköisestä jättimäisestä Cupcake kakusta. Confetti.fi verkkokaupasta lyötyy laaja valikoima leivonta- ja juhlatarvikkeita ja saat ne näppärästi kotiovelle asti. Suosittelen lämpimästi.











Juhliin en  tällä kertaa leiponut paljon, vain kakun ja minihampurilaiset. Loppujen lopuksi pääsin aika helpolla tällä kertaa ja meidän tyttö sanoi, että juhlat olivat parhaat ikinä!!!!





Vielä kerran suuret kiitokset:
Kaisalle, 
Ajdinille, 
Terhille (Confetti.fi),
Kattilansillan nuorisotalon väelle
ja 
kaikille luokan tytöille, 
ketkä tekivät Ajlan juhlista unohtumattomat!

18.4.2016

Sly 34, paljastus ja pikkuleivän kannustus


Nopeasti meni kolme kuukautta. Tuli jo paljastushetki: Helena, Otetaan puoli kiloa voita- blogista oli minun salainen leivontaystävä tällä kertaa.
Viimeisessä paketissa olen kannustettu leipoman pikkuleipiä ja nyt koen viimeisen hetken sitä tekemään.
Paketti oli tosi kiva, kuten ennenkin ja ohjeet valittu huolellisesti. Kiitos Helena, olit tosi kiva salainen leivontaystävä!


14.4.2016

Synttärit




Taas tuli vuosi lisää, eikä tunnu, että vuosi on mennyt. Päivää ei oikein juhlittu, sillä työvuoroni oli klo. 10-22. Sen lisäksi iski huono olo, flunssa ja hieman kuumetta. 
Tänään sama olo jatkuu ja mietin jaksanko lähteä huomenna Helsinkiin. Meininki on niin tärkeä minulle, mutta kipeenä ei kannata lähteä. 


Nyt on kuitenkin sen verran voimia, verrattuna aamuun, että nyt jaksan kiittää sly-rinkiläisiä ja emoille ihanasta lahjasta: Liisa Westerbergin Makeaa leivontakirja. Kirja saapui jo viime viikolla ja ehdin jo hyvin tutustua kirjaan, ihastua Liisan leivonnaisiin ja saada uusia leivontainspiraatioita.


Eilen, oikeana päivänä, kun tilauksesta tuli ihana kortti maailmalta ja postimerki paljasti lähettäjän. Nami-hiiri postimerkillä! Ihana! 


Kotiin tullessa, pöydällä odotti ihana kukkakimppu. Sen lisäksi hauska lahja tyttäreltä,  joka seisoi vieressäni edellisenä päivänä kun yritin poistaa lohesta ruodot nätisti ja tuumasin että kalapinsetit taitaa olla ainoa työväline mikä puuttuu meidän keittiöstä. Omenapora oli ilmeisesti lisätty sitä varten, että tajuan miten laaja työvälinevalikoima on. Ei minulla ollut omenaporaakaan. Mutta on minulla ihana perhe ja ystävät.




10.4.2016

What’s Cooking Helsinki – tunnelmia



Tadaaam! Olihan päätös tehty jo viikkoja sitten: Minä lähden!

Haluan vihdoinkin tavata muutaman bloggaajan, joiden kanssa olen koko ajan tekemisissä ja joita vaan tuntuu tuntemaan kuin oma taskuni. Eikö pitäisi nähdä livenä? No ehdottomasti!

Olen aina ollut sitä mieltä, että bloggajien kesken on vahva tukiverkosto. Haluaisin kuitenkin tarkistaa onko se vain blogin takana vai myös todellisuudessa. Kiinnosti paljon, ovatko ne hymyt logossa aidot, onko ystävällisyys oikea tai onko se vaan naamio, onko pätevyys ruoanlaitossa todellinen…
Olen ihminen joka käsittelee pettymyksiä todella huonosti. Sovitanko niin, etten siedä pettymyksiä ollenkaan. Elämäni tie oli jossain vaiheessa niin julma, että takaraivossa on niin suuri jälki ja pelko jäänyt, etten niitä pysty kontrolloimaan ollenkaan. Ja minun käynti tapahtumaan olisi voinut tuoda minulle vaikka mitä! Olin valmis! Ja rinnallani oli Tiina, ihana seuralainen ja virtuaalinen ystäväni jo pitkän ajan. Oli kiva nähdä vihdoinkin.





Kaikista huolimatta, takaraivoja emme voi hallita, joten heti kun juna lähti, tuli päänsärky, mahakipu ja viimeisen puolen tunnin aikana junalla niin hirveää pahoinvointia, että rupesin miettimään onko minulla se kamala mahatauti, mikä tällä hetkellä kiertää Etelä-Savossa. Tai onko tulossa aivoinfarkti, kun tuntu vain toisella puolella vartaloa (olin viime viikolla EA1-kurssilla, sieltä tuli sellainen ”pätevyys” antaa diagnoosi).

En olisi itse uskonut, että aikuinen ihminen (joka viimeisen 15 vuoden aikana hoitaa lapsia ja kotia, käy töissä ja unohti, että elämässä on jotain muutakin) voi hermostua niin paljon tästä asiasta. Olen todella sosiaalinen ihminen ja tykkään tavata uusia ihmisiä, mutta taitaa olla pelko pettymyksestä, se mikä aiheutti oireita.

Mutta ihan turhaan!!!!


  • Todellisuudessa bloggaajat ovat olleet paljon ystävällisempiä livenä kuin Onlinessa.
  • Todellisuudessa hymyt ovat paljon leveämpää kuin kuvissa ja lisänä naurukin kuuluu kauniisti.
  • Todellisuudessa he ovat oikein päteviä ja tietoisia ruokamaailmasta, täynnä kokemuksia ja omia kokeiluja, että voit heihin (meihin) luottaa ja kysyä jos jokin askarruttaa mieltäsi.
  • Todellisuudessa helsinkiläinen bloggaaja tuli paikan päälle tuomaan minulle ibuprofeenia minun päänsärkyyn, mikä ei meinannut mennä ohi, vaikka pelko lähti. Kiitos Kimmo! Olin paikan päällä epäkohtelias, enkä kiittänyt lääkkeestä, kun meillä vanhan kansan usko sanoo niin: Jos kiität lääkkeestä, se ei tehoa. Nyt kiitän. Pelastit minun päiväni!


Kiitos teille kaikille ketkä teitte minun päiväni niin ihanaksi ja veitte pelkoni pois! Olette ihania ja vielä ihanampia kuin mitä luulin.

Minun päiväseuralaiset olivat:
(jos joku hetkeksi unohtui, laitetaan päänsärkyyn ja hermostuksen piikkiin ja lisätään jälkikäteen, jooko?)

Tiina, Mika, Minna, Heli, Kimmo, Tuuli, Timo, Mia, Heidi, Irma, LiisaErja, Marenkia, marenkia, Teresa

Oli kiva osallistua Rajamäen  ja SAGA-n workshoppeihin, joissa mukana olivat mm. Veera, Nanna, Merituuli, Mari, Terhi...

Arlan puolesta Otto Kontiovirta taikoi meille ihania maistiaisia..... Oli muutakin, mutta kaikkea en kerennyt enkä jaksanut maistaa. Ja juna lähti klo. 16:17 Hieman liian aikaisin! Varmuuden vuoksi.
Ensi kerralla nousen myöhäisempään junaan.....♥







Jonna Vormala

Nanna Rintala














Kiitos Johanna ja Mari ♥
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...